DRAAMAN LAJIT JA TYYLIT

DRAAMAN LAJIT JA TYYLIT

-miimi ja pantomiimi 

TRAGEDIA

tragedia eli murhenäytelmä

-antiikin tragedia: ensimmäinen kukoistuskausi Kreikassa 400-luvulla eKr.

-kirjoittajia Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, joilta säilynyt n. 30 tragediaa

-alun perin kreikkalainen tragedia saattoi päättyä myös onnellisesti

-Aristoteleen mukaan ”tragedia on arvokkaan ja loppuunsuoritetun, pituudeltaan rajoitetun toiminnan jäljittelyä"; juoni on tapahtumien sommittelua

    -mimesis: jäljittely, uudelleen luominen, tekeminen, esittäminen

    -praxis: toiminta; draama on toiminnan jäljittelyä toiminnan keinoin

    -mythos: juoni

-aristoteelinen draama = suljettu draama

-noudatti kolmen ykseyden lakia; henkilöt ylhäistä syntyperää; tyyli ylevä ja runomitallinen; sisälsi aina muutoksen onnesta onnettomuuteen tai toisinpäin; peripetia = yllätyksellinen käänne

-katharsis: herättämällä sääliä ja pelkoa tragedia aiheuttaa tunteiden puhdistumisen

TRAGEDIA MYÖHEMMIN

- antiikin Rooma ei tuottanut merkittäviä tragedioita
-Seneca (4eKr.-65jKr.) kirjoitti julmia tragedioita, joissa kärsimys nähtiin arvokkaana; välitti antiikin perinnön Englantiin 1400-1500-luvuille
- keskiajalla tragedia oli valoisasti alkava tarina, joka päättyi synkästi
-Elisabetin ajan tragedia (renessanssiaika):

    -ihaili yksilöä

    -Marlowe (1564-1593) kuvaa tragedioissaan rohkeiden, kunnianhimoisten sielujen taistelua itseään suurempia voimia vastaan

   -Shakespearen (1564-1616)luonnetragedioissa (Hamlet, Othello, Macbeth, Kuningas Lear) rikos johtaa rikokseen kuten antiikin tragedioissa, mutta se leviää myös ihmismielestä toiseen; kaikki raunioituu vähitellen; paha ruokkii itse itseään ja mädättää kaiken

-Ranskan klassinen tragedia (1600-luvulla) piti lajit tiukasti erillään; kirjoittajia Corneille ja Racine
- ns. porvarillinen murhenäytelmä syntyi Saksassa; kirjoittajana Lessing; perinteinen tragediakäsitys mureni, koska päähenkilöinä saattoi olla keskisäädyn edustajia; ei enää myyttisiä, yli-inhimillisiä aiheita eikä sankareita , vaan keskiössä oli ihminen suhteessa muihin ihmisiin, kodin maailmaan, yhteisöön, lähipiiriin
-  toisaalta Schiller ja Goethe noudattivat klassisen tragedian muotoihanteita

NYKYTRAGEDIA

•         modernin tragedian luojana pidetään Ibseniä (1828-1906), jonka tragedioissa keskeinen konflikti rakentuu yksilön ja yhteiskunnan ristiriidasta; yksilön ehdottomuus törmää valheelliseen ja korruptoituneeseen yhteisöön

•         naturalistisen tragedian kirjoittaja Strindberg (1849-1946)

•         ekspressionistiset näytelmät: tyylitelty ihmiskuvaus, visuaalinen tehokkuus, ei-verbaaliset keinot; yhteiskuntakriittisyys, sosiaalinen vastuu

•         amerikkalaisissa1900-luvun näytelmissä tragedian piirteitä erityisesti Millerillä, O´Neillillä

•         sodanjälkeisessä Euroopassa Camus ja Sartre pohtivat eksistentialistisissa näytelmissään, perinteisen draaman muodossa filosofisia näkemyksiään

•         absurdissa draamassa (Ionesco, Beckett) sekä traagisia että koomisia osioita

KOMEDIA

•         komos riehakas juhlakulkue

•         huvinäytelmä, jossa arkisempia aiheita kuin tragediassa; tavallisista ihmisistä ja heidän heikkouksistaan

•         antiikin Kreikassa Aristofaneen (445-385)

      poliittiset komediat

-uusi attikalainen komedia käytti vakiotyyppejä inhimillisten heikkouksien edustajina

-farssi, lyhyt tilannekomiikkaan perustuva ilveily syntyi myöhäiskeskiajalla; vauhdikas juoni ilman luonnekuvausta

-commedia dell´arte kehitti edelleen farssia; suosittu 1600-luvulla

-Elisabetin ajan englantilainen komedia; Shakespearella myös ns. romanttinen komedia

-Ranskassa 1600-luvulla Molièrellä farsseja, luonnekomedioita (Saituri) ja tapakomedioita

-1700-luvulla ns. sentimentaalinen komedia

-1800-luvulla vaudeville-komedia, lyhyehkö musiikkipitoinen huvinäytelmä

-1900-luvulla komedian ja tragedian rajat hämärtyneet > tragikomedia = vakavan

konfliktin sisältävä draama, joka päättyy onnellisesti tai jonkinlaiseen sovintoon

vastavoiminen kanssa

MUITA DRAAMAN LAJEJA

•         melodraama = musiikkia käyttävä näytelmämuoto, vetoaa tunteisiin, hyveellinen sankari tai sankaritar

•         dokumenttidraama

•         eeppinen draama vieraannuttaa katsojan näyttämötapahtumisesta (Brecht)

•         absurdi teatteri, draama kuvaa nykyihmisen mieletöntä elämänkokemusta; mielettömyys leimaa sekä näytelmän rakennetta, kieltä että tapahtumista; toiminnasta ei rakennu loogista juonta eikä dialogista järkevää ajatuksenkulkua; Ionesco, Beckett (vaikutteita Artaudin julmuuden teatterista = suoraan piilotajuntaan vaikuttavaa rajua ilmaisua käyttävä näytelmä))

•         happening 1960-luvulla= improvisoitu draamallinen tapahtuma

•         performanssi 1980-luvulla = happeningista kehitetty ennalta suunniteltu esitys

LISÄTIETOA TEATTERIN HISTORIASTA
Tutustu sivustoon Nykyteatterin rihmastoja. Erityisesti kannattaa tutkia alleviivatut osiot
 Teatterihistoria ennen 1900-lukua, joka aukeaa tästä
http://www10.edu.fi/lukiodiplomi/teatteri/#81

 1900-luvun teatterin  ilmiöitä -osiossa  on esitelty symbolismi, ekspressionismi, absurdismi, eeppinen teatteri, julmuuden teatteri, köyhä teatteri, tyhjä tila ja maailmakollektiivi, Odin-teatteri , postmoderni teatteri, Théâtre de Soleil, uusi commedia dell´arte, foorumiteatteri. Osio aukeaa tästä:
http://www10.edu.fi/lukiodiplomi/teatteri/#48

Jos olet kiinnostunut nykyteatterin ilmiöistä, lue myös osio Nykyteatteri ja esitystaide. Sen avulla ymmärrät, mistä nykyteatterissa on kyse.Osio aukeaa tästä:

http://www10.edu.fi/lukiodiplomi/teatteri/#30