Kuvaruno ja videorunot
Katso esimerkki kuvarunosta. Runo on Kimmo Koskisen, kuva Juha Kärkkäisen
kuvaruno
Katso J.P.Sipilän videorunot Mennyt ja Sinä selviät vielä kaikesta
videorunot
torstai 6. huhtikuuta 2017
Kuvarunoutta
Kuvaruno ja videorunot
Katso esimerkki kuvarunosta. Runo on Kimmo Koskisen, kuva Juha Kärkkäisen
kuvaruno
Katso J.P.Sipilän videorunot Mennyt ja Sinä selviät vielä kaikesta
videorunot
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Elokuvan tutkiminen
Tutustu Koulukinon ja KAVIn (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) linkkien avulla, mitä on elokuvanlukutaito
elokuvanlukutaito (kuvan lukeminen, elokuvan tarina, elokuvan ilme, elokuva ja kulttuuri, elokuva ja tunteet)
Elokuvan kerrontatekniikka, miten elokuva kertoo
kerrontatekniikka (elokuvan johdanto ja ekspositio, tyyli, mitä kerronta paljastaa, lavastus ja kuvauspaikat, valaistus, kuvaukset ja kameran liikkeet, erikoistehosteet ja trikit, musiikki ja äänimaailma, henkilöhahmot, kerronnan käännekohdat ja huipentumat, loppu ja sulkeuma)
Elokuvan lajityypit
lajityypit
Elokuvan draaman kaari
draaman kaari loppu ja sulkeuma
Suomalainen elokuva
johdanto suomalaisen elokuvan historiaan 1990-1999 2000-2009
Tarkemmin elokuvakäsitteistöä kiinnostuneille
elokuvantaju
Mitä tarkoittavat kamera-ajo, tilttaus, panorointi, skarppaus? Katso linkistä kameran liike
Mitä tarkoittavat synopsis, teema, istutus, alkusysäys, ristiriita, konflikti, kiihdytys, suspense, käännekohta? Katso linkistä käsikirjoitus
elokuvanlukutaito (kuvan lukeminen, elokuvan tarina, elokuvan ilme, elokuva ja kulttuuri, elokuva ja tunteet)
Elokuvan kerrontatekniikka, miten elokuva kertoo
kerrontatekniikka (elokuvan johdanto ja ekspositio, tyyli, mitä kerronta paljastaa, lavastus ja kuvauspaikat, valaistus, kuvaukset ja kameran liikkeet, erikoistehosteet ja trikit, musiikki ja äänimaailma, henkilöhahmot, kerronnan käännekohdat ja huipentumat, loppu ja sulkeuma)
- Lue linkistä kerrontatekniikka, mitä tarkoittaa elokuvan johdanto ja ekspositio. Sovella lukemaasi luokan elokuvaan. Katso 10 minuuttia elokuvan alusta. Kirjaa muistiin, mitä kaikkea saat selville eksposition aikana:
-Mitä katsoja saa tietää henkilöistä ja heidän tilanteistaan?
-Millaiset suhteet keskeisillä henkilöillä on?
-Mitä ristiriitoja alun perusteella ilmenee?
-Mitkä ovat tapahtumapaikkoja?
- Lue linkistä kerrontatekniikka osat kuvakoot ja kameran liikkeet ja leikkaus. Katso elokuvan alku uudelleen.
-Mitä kuvakokoja havaitset. Ota muutama esimerkki.
-Mitä leikkaustapoja havaitset? Ota muutama esimerkki.
3. Valitse yksi hahmo ja erittele hänen oheisviestintäänsä.
Elokuvan lajityypit
lajityypit
Elokuvan draaman kaari
draaman kaari loppu ja sulkeuma
Suomalainen elokuva
johdanto suomalaisen elokuvan historiaan 1990-1999 2000-2009
Tarkemmin elokuvakäsitteistöä kiinnostuneille
elokuvantaju
Mitä tarkoittavat kamera-ajo, tilttaus, panorointi, skarppaus? Katso linkistä kameran liike
Mitä tarkoittavat synopsis, teema, istutus, alkusysäys, ristiriita, konflikti, kiihdytys, suspense, käännekohta? Katso linkistä käsikirjoitus
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Sarjakuvan ilmaisumuodot
Sarjakuvaan liittyviä lukutaidon tehtäviä:
Erittele sarjakuvan ilmaisukeinoja.
Erittele sarjakuvan vastakkainasetteluja.
Katso Särmä s. 245-247
SARJAKUVAN ILMAISUMUODOISTA
Erittele sarjakuvan ilmaisukeinoja.
Erittele sarjakuvan vastakkainasetteluja.
Katso Särmä s. 245-247
SARJAKUVAN ILMAISUMUODOISTA
(Lähteenä Heikki Jokisen artikkeli ”Klonk ei ole vain klonk” teoksessa ÄOL:n vuosikirja XLIX ja Särmä, tehtäviä 3)
-Sarjakuva on visuaalinen taidemuoto. Katsoja, lukija näkee ja tulkitsee kaiken silmiensä avulla. Sarjakuva yhdistää kuvan ja sanan. Sarjakuva hyödyntää myös elokuvan ilmaisukeinoja.
-Sarjakuvaa käytettään sekä tarinan kerrontaan että tiedon välittämiseen (esim. hyötysarjakuvat).
-Sarjakuvan ilmaisu on joustavaa. Tapahtumien järjestys, nopeus, äänet, painotukset jne. ovat lukijan määriteltävissä ja tulkittavissa. Kerronnan eri tasot ovat päällekkäin (tekstit, kuvat, tehosteet, merkit)
-Lukija näkee kaikki ruudut kerralla.
-Sarjakuva vihjailee, ei kerro kaikkea. Lukija tulkitsee myös sen, mitä ei kerrota, havaitsee kerronnan sävyt. Sarjakuvassa kerronta ja liike tapahtuvat myös kuvaruutujen välissä. Lukija täydentää aukot ja muodostaa liikkeen mielessään.
Sarjakuvatermejä: puhekupla, ajatuskupla, albumi, strippi, ruutu, kuva, hahmo, kieli, sankari, antisankari, supersankari, manga, värit, piirrosjälki, kynän jälki, sommittelu, liike, symbolit, merkit, ääniefekti, vauhtiviiva, tarina
-strippi = muutaman ruudun mittainen sarjakuva
-sarjakuvanovelli = muutaman sivun pituinen sarjakuva, jossa on juonellinen tarina
-sarjakuvaromaani=pituutensa ja vaativuutensa perusteella romaaniin rinnastuva sarjakuva
Sarjakuvan ilmaisukeinoja: (tässä yleispiirteitä, mutta huomaa kunkin sarjakuvan persoonalliset piirteet)
-Tarina. Kenestä tai mistä sarjakuvassa kerrotaan? Mistä osista tarina koostuu? Huiput, käänteet, ratkaisut. Henkilöiden erittelyä.
-Sommittelu. Mistä osista sarjakuva koostuu? Millaisia kuvakokoja ja kuvakulmia on? Kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan? Vaihtuuko näkökulma?
-Piirrostyyli. Millä adjektiiveilla kuvailisit piirrosjälkeä? Onko sarjakuivassa värejä? Miten nimeäisit tyylin ja sävyn?
-Kuvat ja tekstit kuvaavat myös aikaa, tilaa, liikettä ja ääniä
-Ruutujako, ruutujen väliset linjat, kuvien vaikutussuunnat
-Kuvakulmat, niiden vaihdokset
-Kuvakoot, niiden vaihdokset
-Värit, kuvan tummuus tai valoisuus
-Syvyysvaikutelman käyttö
-Puhekuplat ja niiden kieli: puhekieli on kirjoitettua yleiskieltä typistetympää, päälausevoittoista, käyttää vähemmän substantiiveja ja abstrakteja sanoja, enemmän adverbeja ja konjunktioita.
-Tekstit, tekstikehykset
-Muut graafiset osat; äänitehosteet ja onomatopoeettiset ilmaisut, jotka pyrkivät jäljittelemään kuvaamaansa ääntä sekä kirjainmerkkien että piirrostapansa kautta.
Sarjakuvan tulkinta
-Millaisen kuvan maailmasta, ihmisistä, elämästä sarjakuva välittää? Mikä on sen keskeinen idea? Millaisia arvoja ja asenteita tuo ilmi? Mikä on sarjakuvan tavoite?
Harjoitus
Harjoittele vanhalla yo-tehtävällä, kevät 2014 tekstitaito, tehtävä 4:
Mitä Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -sarjakuvat (s. 7) kertovat sukupuolten välisestä kommunikaatiosta?
https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/tekstitaito_k_2014.pdf
Harjoitus
Harjoittele vanhalla yo-tehtävällä, kevät 2014 tekstitaito, tehtävä 4:
Mitä Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -sarjakuvat (s. 7) kertovat sukupuolten välisestä kommunikaatiosta?
https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/yo-kokeet/tekstitaito_k_2014.pdf
Draaman lajit
DRAAMAN LAJIT JA TYYLIT-miimi ja pantomiimi
TRAGEDIA
tragedia eli murhenäytelmä
-antiikin tragedia: ensimmäinen kukoistuskausi Kreikassa 400-luvulla eKr.
-kirjoittajia Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, joilta säilynyt n. 30 tragediaa
-alun perin kreikkalainen tragedia saattoi päättyä myös onnellisesti
-Aristoteleen mukaan ”tragedia on arvokkaan ja loppuunsuoritetun, pituudeltaan rajoitetun toiminnan jäljittelyä; juoni on tapahtumien sommittelua
-mimesis: jäljittely, uudelleen luominen, tekeminen, esittäminen
-praxis: toiminta; draama on toiminnan jäljittelyä toiminnan keinoin
-mythos: juoni
-aristoteelinen draama = suljettu draama
-noudatti kolmen ykseyden lakia; henkilöt ylhäistä syntyperää; tyyli ylevä ja runomitallinen; sisälsi aina muutoksen onnesta onnettomuuteen tai toisinpäin; peripetia = yllätyksellinen käänne
-katharsis: herättämällä sääliä ja pelkoa tragedia aiheuttaa tunteiden puhdistumisen
TRAGEDIA MYÖHEMMIN
• antiikin Rooma ei tuottanut merkittäviä tragedioita
• Seneca (4eKr.-65jKr.)kirjoitti julmia tragedioita, joissa kärsimys nähtiin arvokkaana; välitti antiikin perinnön Englantiin 1400-1500-luvuille
• keskiajalla tragedia oli valoisasti alkava tarina, joka päättyi synkästi
• Elisabetin ajan tragedia (renessanssiaika):
-ihaili yksilöä
-Marlowe (1564-1593) kuvaa tragedioissaan rohkeiden, kunnianhimoisten sielujen taistelua itseään suurempia voimia vastaan
-Shakespearen (1564-1616)luonnetragedioissa (Hamlet, Othello, Macbeth, Kuningas Lear) rikos johtaa rikokseen kuten antiikin tragedioissa, mutta se leviää myös ihmismielestä toiseen; kaikki raunioituu vähitellen; paha ruokkii itse itseään ja mädättää kaiken
- Ranskan klassinen tragedia (1600-luvulla) piti lajit tiukasti erillään; kirjoittajia Corneille ja Racine
- ns. porvarillinen murhenäytelmä syntyi Saksassa; kirjoittajana Lessing; perinteinen tragediakäsitys mureni, koska päähenkilöinä saattoi olla keskisäädyn edustajia; ei enää myyttisiä, yli-inhimillisiä aiheita eikä sankareita , vaan keskiössä oli ihminen suhteessa muihin ihmisiin, kodin maailmaan, yhteisöön, lähipiiriin
- toisaalta Schiller ja Goethe noudattivat klassisen tragedian muotoihanteita
NYKYTRAGEDIA
• modernin tragedian luojana pidetään Ibseniä (1828-1906), jonka tragedioissa keskeinen konflikti rakentuu yksilön ja yhteiskunnan ristiriidasta; yksilön ehdottomuus törmää valheelliseen ja korruptoituneeseen yhteisöön
• naturalistisen tragedian kirjoittaja Strindberg (1849-1946)
• ekspressionistiset näytelmät: tyylitelty ihmiskuvaus, visuaalinen tehokkuus, ei-verbaaliset keinot; yhteiskuntakriittisyys, sosiaalinen vastuu
• amerikkalaisissa1900-luvun näytelmissä tragedian piirteitä erityisesti Millerillä, O´Neillillä
• sodanjälkeisessä Euroopassa Camus ja Sartre pohtivat eksistentialistisissa näytelmissään, perinteisen draaman muodossa filosofisia näkemyksiään
• absurdissa draamassa (Ionesco, Beckett) sekä traagisia että koomisia osioita
KOMEDIA
• komos riehakas juhlakulkue
• huvinäytelmä, jossa arkisempia aiheita kuin tragediassa; tavallisista ihmisistä ja heidän heikkouksistaan
• antiikin Kreikassa Aristofaneen (445-385)
poliittiset komediat
-uusi attikalainen komedia käytti vakiotyyppejä inhimillisten heikkouksien edustajina
-farssi, lyhyt tilannekomiikkaan perustuva ilveily syntyi myöhäiskeskiajalla; vauhdikas juoni ilman luonnekuvausta
-commedia dell´arte kehitti edelleen farssia; suosittu 1600-luvulla
-Elisabetin ajan englantilainen komedia; Shakespearella myös ns. romanttinen komedia
-Ranskassa 1600-luvulla Molièrellä farsseja, luonnekomedioita (Saituri) ja tapakomedioita
-1700-luvulla ns. sentimentaalinen komedia
-1800-luvulla vaudeville-komedia, lyhyehkö musiikkipitoinen huvinäytelmä
-1900-luvulla komedian ja tragedian rajat hämärtyneet > tragikomedia = vakavan
konfliktin sisältävä draama, joka päättyy onnellisesti tai jonkinlaiseen sovintoon
vastavoiminen kanssa
MUITA DRAAMAN LAJEJA
• melodraama = musiikkia käyttävä näytelmämuoto, vetoaa tunteisiin, hyveellinen sankari tai sankaritar
• dokumenttidraama
• eeppinen draama vieraannuttaa katsojan näyttämötapahtumisesta (Brecht)
• absurdi teatteri, draama kuvaa nykyihmisen mieletöntä elämänkokemusta; mielettömyys leimaa sekä näytelmän rakennetta, kieltä että tapahtumista; toiminnasta ei rakennu loogista juonta eikä dialogista järkevää ajatuksenkulkua; Ionesco, Beckett (vaikutteita Artaudin julmuuden teatterista = suoraan piilotajuntaan vaikuttavaa rajua ilmaisua käyttävä näytelmä))
• happening 1960-luvulla= improvisoitu draamallinen tapahtuma
• performanssi 1980-luvulla = happeningista kehitetty ennalta suunniteltu esitys
LISÄTIETOA TEATTERIN HISTORIASTA
Tutustu sivustoon Nykyteatterin rihmastoja. Erityisesti kannattaa tutkia alleviivatut osiot
Teatterihistoria ennen 1900-lukua, joka aukeaa tästä
http://www10.edu.fi/lukiodiplomi/teatteri/#81
1900-luvun teatterin ilmiöitä -osiossa on esitelty symbolismi, ekspressionismi, absurdismi, eeppinen teatteri, julmuuden teatteri, köyhä teatteri, tyhjä tila ja maailmakollektiivi, Odin-teatteri , postmoderni teatteri, Théâtre de Soleil, uusi commedia dell´arte, foorumiteatteri. Osio aukeaa tästä:
http://www10.edu.fi/lukiodiplomi/teatteri/#48
Jos olet kiinnostunut nykyteatterin ilmiöistä, lue myös osio Nykyteatteri ja esitystaide. Sen avulla ymmärrät, mistä nykyteatterissa on kyse.Osio aukeaa tästä:
LISÄTIETOA TEATTERIN HISTORIASTA
Tutustu sivustoon Nykyteatterin rihmastoja. Erityisesti kannattaa tutkia alleviivatut osiot
Teatterihistoria ennen 1900-lukua, joka aukeaa tästä
http://www10.edu.fi/lukiodiplomi/teatteri/#81
1900-luvun teatterin ilmiöitä -osiossa on esitelty symbolismi, ekspressionismi, absurdismi, eeppinen teatteri, julmuuden teatteri, köyhä teatteri, tyhjä tila ja maailmakollektiivi, Odin-teatteri , postmoderni teatteri, Théâtre de Soleil, uusi commedia dell´arte, foorumiteatteri. Osio aukeaa tästä:
http://www10.edu.fi/lukiodiplomi/teatteri/#48
Jos olet kiinnostunut nykyteatterin ilmiöistä, lue myös osio Nykyteatteri ja esitystaide. Sen avulla ymmärrät, mistä nykyteatterissa on kyse.Osio aukeaa tästä:
Näytelmän osat ja rakentuminen
Oppikirjassa Särmä on draama-osio s. 92-95. Draamaan liittyvät lukutaidon tehtävät, esimerkkejä;
Erittele näytelmässä/katkelmassa ilmeneviä ristiriitoja.
Miten draaman kaari ilmenee katkelmassa/näytöksessä?
Eritele henkilösuhteita.
Mikä on parenteesien merkitys katkelmassa?
Mitä dialogi paljastaa henkilöistä?
Laadi henkilökuva X:stä.
Tutki kakelmasta ilmi käyviä arvoja ja asenteita.
Millaisen kuvan katkelma antaa _________:sta?
Erittele näytelmässä/katkelmassa ilmeneviä ristiriitoja.
Miten draaman kaari ilmenee katkelmassa/näytöksessä?
Eritele henkilösuhteita.
Mikä on parenteesien merkitys katkelmassa?
Mitä dialogi paljastaa henkilöistä?
Laadi henkilökuva X:stä.
Tutki kakelmasta ilmi käyviä arvoja ja asenteita.
Millaisen kuvan katkelma antaa _________:sta?
NÄYTELMÄN RAKENTUMINEN
Draaman osaset (kompositio)ja rakennetyypit
Näytelmä rakentuu toiminnasta, henkilöiden pyrkimyksistä tavoitteisiinsa.
Pääteksti ja sivuteksti:
Näytelmäteksti koostuu päätekstistä ja sivutekstistä.
-sivuteksti eli parenteesit: tiedot siitä, missä paikassa ja milloin tarina tapahtuu, kuka kulloinkin puhuu, mitä tekee milläkin hetkellä; näyttämö- ja ohjausviitteet (parenteesi)
-pääteksti: vuorosanat, dialogi ja mahdollinen monologi. Tekstin tehtävä on viedä toimintaa eteenpäin. Repliikki johtaa aina uuteen repliikkiin ja toimintaan. Teksti on tiivistettyä, pelkistettyä, jäntevää. Teksti ilmaisee, mitä on jo tapahtunut, mitä on tapahtumassa tässä ja nyt, mitä odotetaan tapahtuvan tulevaisuudessa, antaa tietoa henkilöistä, miljööstä jne. Perinteisessä näytelmässä repliikit ovat kirjailijan ainut kerrontamuoto. Joku henkilöhahmo tosin voi ottaa kertojan roolin ja näytelmässä voi olla monologejakin, jotka ilmaisevat henkilön sisäistä elämää, salaisia ajatuksia ja tunteita, joita ei yleensä ilmaista ääneen.
-Dialogista on luettava myös se, mikä jää sanomatta; pinnanalainen viesti = alateksti, joka perustuu henkilöiden välisiin jännitteisiin
-Dialogista on luettava myös se, mikä jää sanomatta; pinnanalainen viesti = alateksti, joka perustuu henkilöiden välisiin jännitteisiin
Näytelmän osaset:
-repliikki
-dialogi, monologi
-kohtaus (paikanvaihdos, henkilön vaihdos => kohtaus vaihtuu)
-näytös
-prologi ja epilogi (jonkun näytelmähenkilön tai erillisen puhujan suoraan vastaanottajalle suunnatut alku- ja loppusanat)
-näyttämöohjeet (parenteesi): tekstissä olevat lavastusta, pukuja, liikkumista, eleitä jne. koskevat ohjeet
DRAMATURGIA
=näytelmän rakenne, muoto, kerrontatavat
Eteneekö näytelmä kronologisesti vai ei? Ajankäsittelytekniikat: aikahypyt, nopeutus, hidastus, toisto jne. Kohtausten pituus ja rytmi. Dialogin paljous ja ominaislaatu. Henkilöiden määrä näytelmässä.
=näytelmän rakenne, muoto, kerrontatavat
Eteneekö näytelmä kronologisesti vai ei? Ajankäsittelytekniikat: aikahypyt, nopeutus, hidastus, toisto jne. Kohtausten pituus ja rytmi. Dialogin paljous ja ominaislaatu. Henkilöiden määrä näytelmässä.
Näytelmän rakennetyypit
-suljettu eli aristoteelinen draama: vanhin näytelmän rakennemalli lienee Aristoteleen malli antiikin ajoilta. Hänen mukaansa näytelmällä tuli olla selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tällaisella näytelmällä oli suljettu muoto, sillä siinä juoni saatetaan päätökseen ja ristiriidat ratkeavat, loppuratkaisu on selkeä. Tämäntyyppinen näytelmä on myös jaettavissa eri vaiheisiin.
-avoin draama on sellainen, että sitä ei voida jakaa selkeisiin osiin (ei selkeitä käännekohtia eikä huippukohtia, lopetus voi jäädä auki); ei ajan, paikan ja toiminnan ykseyttä; ei pääjuoni – sivujuoni –periaatetta, vaan useita samanarvoisia toimintapunoksia; koostuu suhteellisen itsenäisistä osista; kohtaus on keskeinen toiminnan yksikkö; toiminta pyörii keskushenkilön ympärillä
-edellisten yhdistelmät
Suljetun draaman mallia noudattavia rakennetyyppejä:
1. Ns. Freytagin malli (tragediaa koskeva) muodostaa näytelmän toiminnasta, rakenteesta symmetrisen kaaren. Alussa on johdanto, sitten toiminta keskittyy, minkä jälkeen seuraa toiminnan huippukohta (kliimaksi), sitten tulee tapahtumien yllättävä käännekohta (peripetia) ja lopuksi loppuratkaisu.
2. Klassisen draaman malli (samanlainen kuin Freytagin malli) : a. ekspositio eli esittelyjakso, b. konflikti eli ristiriidan ilmeneminen (syventävä osa), c. komplikaatio eli ristiriidan kehittely, d. kriisi / kliimaksi,
e. käänne, f. loppuratkaisu
3. Ola Olssonin malli (elokuvissa käytetty: alkusysäys, esittely, syventäminen, ristiriidan kärjistyminen, ratkaisu, häivytys)
4. Kolmen näytöksen malli (viritys, kehittely, ratkaisu - peräisin am. elokuvista)
Eeppinen rakenne noudattelee avoimen draaman mallia, kohtaukset, jaksot tärkeitä (sopii elokuviin; esimerkkeinä eeppinen elämäntarina; eeppinen matka paikasta toiseen; eeppinen tilannekuvaus; eeppinen tapauksen tutkimus; monitasorakenne, jossa useita tarinoita samasta teemasta; episodirakenne, jossa erilliset jaksot mutta yhteinen aihe; rapsodinen rakenne, jossa yhteinen päähenkilö; vapaa assosiaatio)
Rakenteessa, toiminnassa on tärkeää se, että tapahtumisen tempo ja rytmi vaihtelevat, luovat jännitettä.
Draaman toiminta ja juoni
Näytelmän toiminta on keskitettyä ja tiivistettyä, rajoittuu muutamaan paikkaan, tapahtuu lyhyiden, paljastavien tuokioiden kuluessa. Ns. toiminnan ykseys, kolmen ykseyden laki, on peräisin antiikin draamoista ( ajan, paikan ja toiminnan yhteys = yksi yhtenäinen tapahtumaketju, yhdessä paikassa yhden päivän aikana).
Näytelmässä katsojan pystyttävä hahmottamaan tapahtumien keskinäinen yhteys. Juoni esittää aikajärjestyksessä näytelmän kulun. Usein näytelmässä on pääjuoni ja sivujuoni / sivujuonia, jotka luovat lisäjännitettä ja tukevat juonenkehittelyn pääkaarta. Myös kohtauksissa voidaan erottaa pääjännitteet ja sivujännitteet.
Analyyttisessä draamassa juoni kerii esille tapahtumasarjan, joka on alkanut kaukaa menneisyydestä. Tapahtumien paljastuessa pohditaan niiden merkitystä ja yhteyttä draaman nykyhetkeen. Ratkaiseva teko on tehty jo ennen näytelmän alkamishetkeä.
Konfliktidraamassa keskeisenä aineksena on jokin konflikti. Ks. ristiriitatyypit.
(Staattinen draamatyyppi: näytelmän ihmiset eivät toimi, vaan heille tapahtuu asioita; tilanne on staattinen, sillä ristiriidat eivät johda ”kamppailuun”: esim. absurdi draama)
Jännite
Näytelmässä on tärkeää, miten kirjoittaja pitää yllä jännitystä ja herättää katsojassa tai lukijassa odotuksia. Jännitteeseen vaikuttaa se, miten tapahtumat ja tieto anniskellaan: milloin katsojalle kerrotaan mitäkin, missä vaiheessa näytelmän henkilöille selviää mikäkin asia, tietääkö katsoja, lukija enemmän kuin näytelmän henkilöt.
Jännite
Näytelmässä on tärkeää, miten kirjoittaja pitää yllä jännitystä ja herättää katsojassa tai lukijassa odotuksia. Jännitteeseen vaikuttaa se, miten tapahtumat ja tieto anniskellaan: milloin katsojalle kerrotaan mitäkin, missä vaiheessa näytelmän henkilöille selviää mikäkin asia, tietääkö katsoja, lukija enemmän kuin näytelmän henkilöt.
Jännitteet, voimat ja niiden vastavoimat, ristiriidat, jotka synnyttävät toimintaa, saadaan selville miettimällä, mikä on kunkin henkilön tavoite, päämäärä, intentio ja mitkä ovat sen vastavoimia tai millaisiin ristiriitatilanteisiin henkilö joutuu pyrkiessään kohti päämääräänsä. Jännitettä lisää henkilöiden tavoitteiden erilaisuus.
Hyvässä näytelmässä katsoja saatetaan jo alkuvaiheessa miettimään sitä, mihin toiminta johtaa (=keskeinen teema selviää); hänessä herätetään odotuksia ja kysymyksiä. Vastaus ei saa olla itsestäänselvyys, vaan mahdollisuuksia on oltava ainakin kaksi.
Teema / perussisältö / tarina paljastaa, mistä näytelmässä on kyse. Se löytyy tutkimalla näytelmän perusristiriitoja. Konflikti on draaman henkilöiden tai heidän ja ympäristön välinen ristiriita, jonka ratkaisuun draaman toiminta tähtää. Konflikti voi olla traaginen tai koominen, ts. katastrofiin tai onnelliseen ratkaisuun jo alun perin tähtäävä.
-Ristiriitatyypit: ristiriidat voivat olla a) kahden yksilön välisiä b) yksilön sisäisiä c) yksilön ristiriita ulkopuolisen voiman kanssa d) kahden ryhmän välinen e) ryhmä + yksilö tai voima.
Hyvä dialogi on ennalta-arvaamatonta ts. se, mitä jätetään sanomatta, on usein tärkeämpää ja merkityksellisempää kuin se, mikä sanotaan. On kyse ns. aladialogista, jossa henkilöt tarkoittavat muuta kuin mitä sanovat. Katsoja siis lukee rivien välit. Ohipuhuminen.
Draaman kaari
Draaman kaari tarkoittaa sitä, miten näytelmän (tai romaanin) juonta kehitellään eri vaiheiden kautta. Ensimmäinen vaihe on johdanto eli toiminnan esittely (alkujakso, saadaan tietää paikka, aika, keskeiset henkilöt, tilanne). Sitä seuraa ns. kiihdyttävä kohta, momentti, jossa toimintaa aiheuttava ristiriita alkaa kärjistyä (toiminnan keskittyminen). Sen jälkeen on huippukohta eli kliimaksi, jossa toiminta on kiihkeimmillään. Voi näyttää siltä, että tavoite saavutetaan. Tämän jälkeen tulee yleensä käänne, jossa paljastuu tapahtumien lopullinen suunta. Lopuksi loppuratkaisu (käänne on jo osoittanut, onko lopetus onnellinen vai traaginen). Antiikin näytelmissä loppuratkaisua nimitettiin katastrofiksi, koska useimmiten loppu oli traaginen. Katso myös Särmä s. 95.
Draaman kaari
Draaman kaari tarkoittaa sitä, miten näytelmän (tai romaanin) juonta kehitellään eri vaiheiden kautta. Ensimmäinen vaihe on johdanto eli toiminnan esittely (alkujakso, saadaan tietää paikka, aika, keskeiset henkilöt, tilanne). Sitä seuraa ns. kiihdyttävä kohta, momentti, jossa toimintaa aiheuttava ristiriita alkaa kärjistyä (toiminnan keskittyminen). Sen jälkeen on huippukohta eli kliimaksi, jossa toiminta on kiihkeimmillään. Voi näyttää siltä, että tavoite saavutetaan. Tämän jälkeen tulee yleensä käänne, jossa paljastuu tapahtumien lopullinen suunta. Lopuksi loppuratkaisu (käänne on jo osoittanut, onko lopetus onnellinen vai traaginen). Antiikin näytelmissä loppuratkaisua nimitettiin katastrofiksi, koska useimmiten loppu oli traaginen. Katso myös Särmä s. 95.
Henkilöt, roolit
Näytelmässä kullakin henkilöllä on oma puhetapansa, tyylinsä. Sen on istuttava hahmon suuhun.
Hahmon luonne taas käy ilmi toiminnasta, reaktioista muihin. Kukin henkilö pyrkii kohti päätavoitettaan, pyrkii kohtauksissa ns. tilannevoittoon käyttämällä jotakin taktiikkaa. Intentio on aina jollakin tavalla henkilön kannalta katsottuna positiivinen.
Runon erittely ja tulkinta
RUNON ERITTELYSTÄ JA TULKINNASTA
Lyriikan käsitteet ja erittelyn ohjeet Särmä s. 80-89. Runoanalyysin ohjeet ja esimerkki s. 90-91.
Nosta esille juuri ne asiat, joihin sinun käsketään paneutua tehtävänannossa.
Jos kyseessä on lukutaidon tehtävä, laadi noin 2000 merkin (3-kurssilla 2000 merkin, abivuonna 4000 merkin) mittainen yhtenäinen, johdonmukainen, jaksotettu ja otsikoitu vastausteksti, jonka kirjoitat hyvällä, tiiviillä asiatyylillä. Lukutaidon tehtävää kirjoittaessasi voit olettaa, että tekstisi lukija tuntee pohjatekstin, joten lyhyt ankkurointi tekstin alkupuolella riittää sitomaan vastaustekstisi pohjatekstiin. Jo aloituksessa kannattaa tehdä jokin keskeinen päätelmä tai havainto siitä, mitä sinun pitää tutkia runosta. Suunnittele tekstisi niin, että olet ryhmitellyt päätelmiä ja havaintoja mielekkäällä tavalla. Esitä tulokset niin niin, että käsittelykappaleissa teet alussa kokoavan päätelmän, havainnon, jonka sitten todennat pohjatekstihavainnoilla. (ei kuitenkaan pikkutarkalla luettelolla). Käytä tarvittavia käsitteitä. Vastaus ei tarvitse erillistä lopetusta, mutta lopussa voi olla kokoava havainto. Ole tarkkana, ettet kommentoi, arvostele etkä esitä omia mielipiteitäsi, ellei niin pyydetä tehtävänannossa.
Jos kyseessä on kirjoitustaidon tehtävä, et voi olettaa, että tekstisi lukija tuntee pohjatekstin, vaan sinun pitää tehdä runo hänelle tutuksi kirjoittamisesi ohessa perusteellisella ankkuroinnilla, runon ”tarinan” esittelevällä referoinnilla ja useilla viittauksilla. Kirjoitustaidon tehtävä on kirjoitustavaltaan ”väljempi” kuin lukutaidon tehtävä. Siinä on kunnollinen aloitus- ja lopetuskappale.
Erittelyn ja tulkinnan avuksi (erittele= esittele, nimeä ja mieti, miksi näin on, mitä tällä saavutetaan, miten vaikuttaa kokonaisuuteen jne.? – Voi olla myös muodossa ”tarkastele”, ”tee havaintoja”.)
Mitkä ovat runon pohjatiedot?
-Runoilijan nimi, runon nimi, runon ilmestymisvuosi ja runon laji. Tuoko runon nimi jotain lisää runon merkitykseen?(saattaa esitellä puhetilanteen tai kuvata sisältöä, olla avain sisältöön)Mitä lajityyppiä runo edustaa?(oodi; hymni; elegia; sonetti; tanka; haiku; rooliruno= yksikön ensimmäisessä persoonassa esitetty runo, korostaa tietyn puhujan puhetilannetta, on tunnelatautunut; proosaruno. Uusia runouden lajeja language-runous (tutkii kielen käytön muotoja), flarf (kyseenalaistaa kulttuurin ilmiöitä liioitellen ja humoristisesti), äänirunous ja visuaalinen runous kuva- ja videorunoineen.
Mikä on runon aihe ja sisältö?
-Mistä, keistä runo kertoo? Mikä on runon tarina? (mitä, missä, milloin kuka?) Esitetäänkö runossa väitteitä jostakin asiasta, onko siinä vastakkainasetteluja? Onko runo itsestään tietoinen ja itseään kommentoiva (=metalyriikkaa)?
(Kun tehtävänä on eritellä runon rakennetta tai rakenteita, käy läpi kohdat Mikä on runon puhetilanne? Millaisia ovat runon rakenteet? Millainen on runon rytmi?)
Mikä on runon puhetilanne? (havainnot runon puhujasta ja puhekuvioista)-Mikä on runon puhetilanne? Kuka puhuu, kenelle, missä, miksi, mihin sävyyn? Onko puhuja ulkopuolinen, kaikkitietävä vai mukana tilanteessa = kenen näkökulmasta puhuja tarkastelee tilannetta? Millainen suhde puhujalla on runon muihin mahdollisiin henkilöihin? Tunteeko puhuja henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet? Siteeraako puhuja jonkun muun puhetta tai ajatuksia? Millaisia lausetyyppejä runossa käytetään? Onko dialogia, kohdistamista? Vaihtuuko runon puhuja tai puhetilanne jossakin kohdassa? Onko muunlaista asennonvaihtoa? Vaihtuuko esim. aikataso? (asennonvaihto=puhuja vaihtaa näkökulmaa, suhtautumistapaa, puhuteltavaa.) Onko kyseessä (tilanne)kuva tai etenevä tarina? (Jos runo on selkeästi kertova eivätkä puhujan ajatukset tai tunnot käy paljonkaan ilmi, käytetään termiä `kertoja`.) Vertaa runon alkua ja loppua: onko puhetilanne muuttunut?
Millaisia ovat runon rakenteet? (myös rytmiasiat kuuluvat rakenteeseen)-Miten runo on aseteltu paperille (typografia)? Voi olla jopa kuvaruno.
-Runon otsikko.Runon puhuja. Runon laji.
-Onko runo jaettu osiin, säkeistöihin ja montako niitä on? Ovatko ne keskenään symmetrisiä? Miten säkeistöt on jaettu säkeisiin? Säkeenylitykset eli säemurrokset. Runon asennonvaihdot. Miten välimerkit jäsentävät runoa?
-Miten aikasuhteet, aikatasot menevät runossa?
-Onko runossa käytetty rinnastuksia, vastakohtaisuuksia, symboleita, motiiveja? Sisältääkö runo aukkoja? Sisältääkö runo intertekstuaalisia viittauksia? Millaisista puhekuvioista ja lausemuodoista runo on rakentunut? Eteneekö runo kielikuvien avulla? Miten runossa on käytetty välimerkkejä ja alkukirjaimia? Miten ne jäsentävät runoa?
Millainen on runon rytmi?-Onko runo perinteinen vai moderni? Onko runossa käytetty jotakin runomittaa? Millainen on runon säerakenne? Minkä pituisia säkeet ovat? Vaihteleeko niiden pituus? Millaisia välimerkkejä runossa on? Miten ne sijoittuvat? Miten ne vaikuttavat runon rytmiin? Onko runossa toistoa: toistuvia säkeitä, säejaksoja, kielikuvia, äänteitä? Millaisia lauseita runossa on? Onko säkeenylityksiä? Onko runossa dialogia tai puhujan esittämiä kommentteja; jäljitteleekö puhuja arkipuhetta? Miten runo on asemoitu (aseteltu); miten typografia vaikuttaa rytmiin? Miten rytmiä voisi kuvailla? Pysyyko se tasaisena? Onko siinä poikkeamia?
Millaista on runon kieli?(myös sävy)?-Miten kuvailisit runon kieltä? Onko mukana kielen eri rekistereitä, esim. puhekieltä? Millaisia sanoja, sanaverkkoja on käytetty? Mitä sanaluokkien sanoja on käytetty? Millaisia lausemuotoja on käytetty? Millaisia puhekuvioita on käytetty? Millaisia kielikuvia on käytetty?(vertaus; metafora; personifikaatio; synestesia; metonymia; konkreettinen eli ns. itsenäinen, johonkin aistiin vetoava kuva, ns. puhdas kuva, jolla ei ole symbolista merkitystä; koko runo voi olla allegoria) Onko yllättäviä rinnastuksia? Millaisia soinnuttelun muotoja on käytetty? Millaista sanajärjestystä on käytetty? Alluusiot. Vastakohdat. Aktiivi, persoonamuodot – passiivi.
Millainen on runon sävy ja tunnelma?-Miten kuvailisit runon sävyä? Mistä sävy syntyy? (sananvalinnat, kielenkäyttö, puhujan suhde asiaan, itseen, kuulijaan, vastaanottajaan, lukijaan). Esim. humoristinen, ironinen, vakava, uhmakas, pessimistinen, juhlallinen, kepeä…(KKs. 138)
Mitkä ovat runon kohosteisia piirteitä?-Mitkä ovat juuri tämän runon keinot nostaa esille haluttu asia tai piirre?
Miten tulkitset runon?
-Mitä ja miten runo, runon puhuja sanoo aiheestaan? Mistä on kyse? Mitä ajatuksia elämästä ja ihmisistä runo välittää?Mitä runo haluaa sanoa aiheestaan syvemmällä, yleispätevällä tasolla? Miten kielen keinoja, esim. kuvallisuutta, sävyä jne. on käytetty apuna ajatusten välittämisessä? Tulkitse runon kuvia, symboleja, motiiveja, mahdollista allegorisuutta. Muista kuitenkin, että runon muoto ja sisältö ovat yhtä. Ole uskollinen tekstille: älä ylitulkitse runoa (älä kehitä sen taakse tarinaa).
termejä-runon puhekuvio= miten runon puhuja puhuu; puhuttelu, kohdistaminen, käsky, kysymys, huudahdus, toteamus, toisto, kokonaiset lauseet, lausekkeet, fragmentit, kuvaryöpyt, vyöryttäminen, liioittelu, kärjistäminen…
-säkeenylitys eli säemurros ja tahtilepo ovat rytmi- ja ajatuskulun jaksotuskeinoja
-säkeenylityksessä säe ei muodosta merkityskokonaisuutta, ajatus jatkuu säkeen yli
Soi kurkiparvien
rakkaushuudot soilla.-tahtilepo (esimerkissä pisteen kohdalla)
Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
-apostrofi= ei-inhimillisen, abstraktisen asian, ilmiön puhuttelu ”Ilo, tule luokseni.”
Lyriikan käsitteet ja erittelyn ohjeet Särmä s. 80-89. Runoanalyysin ohjeet ja esimerkki s. 90-91.
Nosta esille juuri ne asiat, joihin sinun käsketään paneutua tehtävänannossa.
Jos kyseessä on lukutaidon tehtävä, laadi noin 2000 merkin (3-kurssilla 2000 merkin, abivuonna 4000 merkin) mittainen yhtenäinen, johdonmukainen, jaksotettu ja otsikoitu vastausteksti, jonka kirjoitat hyvällä, tiiviillä asiatyylillä. Lukutaidon tehtävää kirjoittaessasi voit olettaa, että tekstisi lukija tuntee pohjatekstin, joten lyhyt ankkurointi tekstin alkupuolella riittää sitomaan vastaustekstisi pohjatekstiin. Jo aloituksessa kannattaa tehdä jokin keskeinen päätelmä tai havainto siitä, mitä sinun pitää tutkia runosta. Suunnittele tekstisi niin, että olet ryhmitellyt päätelmiä ja havaintoja mielekkäällä tavalla. Esitä tulokset niin niin, että käsittelykappaleissa teet alussa kokoavan päätelmän, havainnon, jonka sitten todennat pohjatekstihavainnoilla. (ei kuitenkaan pikkutarkalla luettelolla). Käytä tarvittavia käsitteitä. Vastaus ei tarvitse erillistä lopetusta, mutta lopussa voi olla kokoava havainto. Ole tarkkana, ettet kommentoi, arvostele etkä esitä omia mielipiteitäsi, ellei niin pyydetä tehtävänannossa.
Jos kyseessä on kirjoitustaidon tehtävä, et voi olettaa, että tekstisi lukija tuntee pohjatekstin, vaan sinun pitää tehdä runo hänelle tutuksi kirjoittamisesi ohessa perusteellisella ankkuroinnilla, runon ”tarinan” esittelevällä referoinnilla ja useilla viittauksilla. Kirjoitustaidon tehtävä on kirjoitustavaltaan ”väljempi” kuin lukutaidon tehtävä. Siinä on kunnollinen aloitus- ja lopetuskappale.
Erittelyn ja tulkinnan avuksi (erittele= esittele, nimeä ja mieti, miksi näin on, mitä tällä saavutetaan, miten vaikuttaa kokonaisuuteen jne.? – Voi olla myös muodossa ”tarkastele”, ”tee havaintoja”.)
Mitkä ovat runon pohjatiedot?
-Runoilijan nimi, runon nimi, runon ilmestymisvuosi ja runon laji. Tuoko runon nimi jotain lisää runon merkitykseen?(saattaa esitellä puhetilanteen tai kuvata sisältöä, olla avain sisältöön)Mitä lajityyppiä runo edustaa?(oodi; hymni; elegia; sonetti; tanka; haiku; rooliruno= yksikön ensimmäisessä persoonassa esitetty runo, korostaa tietyn puhujan puhetilannetta, on tunnelatautunut; proosaruno. Uusia runouden lajeja language-runous (tutkii kielen käytön muotoja), flarf (kyseenalaistaa kulttuurin ilmiöitä liioitellen ja humoristisesti), äänirunous ja visuaalinen runous kuva- ja videorunoineen.
Mikä on runon aihe ja sisältö?
-Mistä, keistä runo kertoo? Mikä on runon tarina? (mitä, missä, milloin kuka?) Esitetäänkö runossa väitteitä jostakin asiasta, onko siinä vastakkainasetteluja? Onko runo itsestään tietoinen ja itseään kommentoiva (=metalyriikkaa)?
(Kun tehtävänä on eritellä runon rakennetta tai rakenteita, käy läpi kohdat Mikä on runon puhetilanne? Millaisia ovat runon rakenteet? Millainen on runon rytmi?)
Mikä on runon puhetilanne? (havainnot runon puhujasta ja puhekuvioista)-Mikä on runon puhetilanne? Kuka puhuu, kenelle, missä, miksi, mihin sävyyn? Onko puhuja ulkopuolinen, kaikkitietävä vai mukana tilanteessa = kenen näkökulmasta puhuja tarkastelee tilannetta? Millainen suhde puhujalla on runon muihin mahdollisiin henkilöihin? Tunteeko puhuja henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet? Siteeraako puhuja jonkun muun puhetta tai ajatuksia? Millaisia lausetyyppejä runossa käytetään? Onko dialogia, kohdistamista? Vaihtuuko runon puhuja tai puhetilanne jossakin kohdassa? Onko muunlaista asennonvaihtoa? Vaihtuuko esim. aikataso? (asennonvaihto=puhuja vaihtaa näkökulmaa, suhtautumistapaa, puhuteltavaa.) Onko kyseessä (tilanne)kuva tai etenevä tarina? (Jos runo on selkeästi kertova eivätkä puhujan ajatukset tai tunnot käy paljonkaan ilmi, käytetään termiä `kertoja`.) Vertaa runon alkua ja loppua: onko puhetilanne muuttunut?
Millaisia ovat runon rakenteet? (myös rytmiasiat kuuluvat rakenteeseen)-Miten runo on aseteltu paperille (typografia)? Voi olla jopa kuvaruno.
-Runon otsikko.Runon puhuja. Runon laji.
-Onko runo jaettu osiin, säkeistöihin ja montako niitä on? Ovatko ne keskenään symmetrisiä? Miten säkeistöt on jaettu säkeisiin? Säkeenylitykset eli säemurrokset. Runon asennonvaihdot. Miten välimerkit jäsentävät runoa?
-Miten aikasuhteet, aikatasot menevät runossa?
-Onko runossa käytetty rinnastuksia, vastakohtaisuuksia, symboleita, motiiveja? Sisältääkö runo aukkoja? Sisältääkö runo intertekstuaalisia viittauksia? Millaisista puhekuvioista ja lausemuodoista runo on rakentunut? Eteneekö runo kielikuvien avulla? Miten runossa on käytetty välimerkkejä ja alkukirjaimia? Miten ne jäsentävät runoa?
Millainen on runon rytmi?-Onko runo perinteinen vai moderni? Onko runossa käytetty jotakin runomittaa? Millainen on runon säerakenne? Minkä pituisia säkeet ovat? Vaihteleeko niiden pituus? Millaisia välimerkkejä runossa on? Miten ne sijoittuvat? Miten ne vaikuttavat runon rytmiin? Onko runossa toistoa: toistuvia säkeitä, säejaksoja, kielikuvia, äänteitä? Millaisia lauseita runossa on? Onko säkeenylityksiä? Onko runossa dialogia tai puhujan esittämiä kommentteja; jäljitteleekö puhuja arkipuhetta? Miten runo on asemoitu (aseteltu); miten typografia vaikuttaa rytmiin? Miten rytmiä voisi kuvailla? Pysyyko se tasaisena? Onko siinä poikkeamia?
Millaista on runon kieli?(myös sävy)?-Miten kuvailisit runon kieltä? Onko mukana kielen eri rekistereitä, esim. puhekieltä? Millaisia sanoja, sanaverkkoja on käytetty? Mitä sanaluokkien sanoja on käytetty? Millaisia lausemuotoja on käytetty? Millaisia puhekuvioita on käytetty? Millaisia kielikuvia on käytetty?(vertaus; metafora; personifikaatio; synestesia; metonymia; konkreettinen eli ns. itsenäinen, johonkin aistiin vetoava kuva, ns. puhdas kuva, jolla ei ole symbolista merkitystä; koko runo voi olla allegoria) Onko yllättäviä rinnastuksia? Millaisia soinnuttelun muotoja on käytetty? Millaista sanajärjestystä on käytetty? Alluusiot. Vastakohdat. Aktiivi, persoonamuodot – passiivi.
Millainen on runon sävy ja tunnelma?-Miten kuvailisit runon sävyä? Mistä sävy syntyy? (sananvalinnat, kielenkäyttö, puhujan suhde asiaan, itseen, kuulijaan, vastaanottajaan, lukijaan). Esim. humoristinen, ironinen, vakava, uhmakas, pessimistinen, juhlallinen, kepeä…(KKs. 138)
Mitkä ovat runon kohosteisia piirteitä?-Mitkä ovat juuri tämän runon keinot nostaa esille haluttu asia tai piirre?
Miten tulkitset runon?
-Mitä ja miten runo, runon puhuja sanoo aiheestaan? Mistä on kyse? Mitä ajatuksia elämästä ja ihmisistä runo välittää?Mitä runo haluaa sanoa aiheestaan syvemmällä, yleispätevällä tasolla? Miten kielen keinoja, esim. kuvallisuutta, sävyä jne. on käytetty apuna ajatusten välittämisessä? Tulkitse runon kuvia, symboleja, motiiveja, mahdollista allegorisuutta. Muista kuitenkin, että runon muoto ja sisältö ovat yhtä. Ole uskollinen tekstille: älä ylitulkitse runoa (älä kehitä sen taakse tarinaa).
termejä-runon puhekuvio= miten runon puhuja puhuu; puhuttelu, kohdistaminen, käsky, kysymys, huudahdus, toteamus, toisto, kokonaiset lauseet, lausekkeet, fragmentit, kuvaryöpyt, vyöryttäminen, liioittelu, kärjistäminen…
-säkeenylitys eli säemurros ja tahtilepo ovat rytmi- ja ajatuskulun jaksotuskeinoja
-säkeenylityksessä säe ei muodosta merkityskokonaisuutta, ajatus jatkuu säkeen yli
Soi kurkiparvien
rakkaushuudot soilla.-tahtilepo (esimerkissä pisteen kohdalla)
Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
-apostrofi= ei-inhimillisen, abstraktisen asian, ilmiön puhuttelu ”Ilo, tule luokseni.”
Lyriikka
LYRIIKKA-nimitys tulee kreikan kielen sanasta lyyra
-antiikin aikana
1)lyyrinen runous
2)eeppinen runous
3)draamallinen runous
-lyyrinen runous ilmaisi välittömästi runoilijan tunteita ja mielialoja >keskuslyriikka, keskeislyriikka
•Ominaispiirteitä•tiivistettyä, monimerkityksistä, kerrostunutta
•käyttää hyväkseen kielen kaikkia ilmaisukeinoja, erityisesti kuvallisuutta
•runon ydin on usein jokin merkitsevä kokemus, tunne tai asenne > yleispätevyys
•Lyriikan ”kertoja” = runon puhuja•Lyyrinen minä
•runon minä-puhuja
•tuntee ja kokee välittömästi tai ns. esteettisen välimatkan päästä
•asema, josta käsin runon ajatukset esitetään
•ei tarkoita, että runoilija kertoo omista kokemuksistaan minä-muodossa
-voi olla myös muussa persoonassa
-runon puhuja voi olla myös moniääninen, jos esim. vaihtaa persoonamuotoa; puhuja voi vaihtaa näkökulmaa, asennoitumistaan, puhetilannetta = asennonvaihto
•Perinteinen runo
•mitallinen runo, johonkin runomittaan kirjoitettu; runomitta, sidottu mitta =toistuva rytmikaavio
•usein melodista
•hyödyntää sointuisuuden muotoja ja äännemaalailua: alkusointua, sisäsointua, loppusointua, puolisointua
•toisto, kerto; myös kielikuvia, symboleita
•Moderni runo
•vapaamittaista
•arkikieli tyypillistä; puheenomaisuus
•toisto, kerto
•kohosteisuus
•kielikuvat
•(yksityiset) symbolit
Oppikirjassa nykyrunoudesta s. 243-244.
Täällä on kerrottu selkeästi runoudesta https://aidinkielenkotisiv.wixsite.com/mysite/lyriikka
Tutustu 2000-luvun runon lajeihin linkin avulla
2000-luvun runous
Katso esimerkki kuvarunosta Kimmo Koskinen (runo), Juha Kärkkäinen (kuva)
kuvaruno
Esimerkkejä videorunoista: Katso J.P. Sipilän runot Mennyt ja Sinä selviät vielä aivan kaikesta
videorunoja (esittely ja arviointi seuraavassa linkissä arviointi )
Aknestik, Suomirokkia
suomirokkia
•RUNON ILMAISUKEINOJA (ks. myös http://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/fikt_runo_sanasto.shtml)
•rytmi: syntyy, kun jokin ilmiö toistuu suhteellisen säännöllisesti
•runomitta: suhteellisen säännöllisesti toistuva rytmikaavio, syntyy runojaloista
-runojalka: tavuryhmä, jossa yksi painollinen tavu, muut painottomia
-laskevat runojalat (trokee ja daktyyli)
-nousevat runojalat (jambi ja anapesti)
-säkeenylitys: ajatus jatkuu seuraavaan säkeeseen
-sointuisuuden muotoja
•sointuisuus, melodisuus lisää laulullisuutta, antaa runolle muotoa, luo kohosteisuutta ja tunnelmaa
•äännemaalailu: soinnutuskeinojen hyödyntämistä, äänteillä kuvailua: runon äännerakenne myötäilee merkitystä, sisältöä
•alkusointu eli allitteraatio: peräkkäisten tai lähekkäisten sanojen alkuäänteet muistuttavat toisiaan
saunat sauhuaa kentillä kasteisilla
•loppusointu eli riimi: säkeiden loput sointuvat yhteen; tehtävänä tukea runon aihetta, sitoa yhteen erilaisia asioita, musikaalinen tehtävä
On luona tuvan seinän
unikko punainen,
ja jostain tuoksu heinän
ui yli peltojen.(Kaarlo Sarkia)
•puolisointu eli assonanssi: vaillinainen loppusointu
•sisäsointu eli konsonanssi: säkeen sisällä oleva riimipari
-kielikuvat
•runon kuva: jotakin samanlaista erilaisten asioiden välillä
-tuore, yllättävä rinnastus
-arkinen kuva odottamattomassa paikassa
-puhdas kuva, konkreettinen kuva vetoaa johonkin aistiin: sininen taivas, kärpäset surisevat
-vertaus
Tuoli on kuin musta kissa,
-personifikaatio: elottoman elollistamista
Tuoli venyttelee raajojaan
Kahlasin veteen miettivin jaloin
-metafora, lyhennetty vertaus:
Viereisen pöydän tytöllä
ovat posket sileää, rypytöntä peltiä
ja pojalla on äänessä pikatie
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen-symboli: vakiintunut, kiinteytynyt metafora, jota voidaan käyttää yksinään
-yleiset ja yksityiset symbolit
-allegoria: koko runo tai sen osa on vertauskuvallinen; laajennettu metafora; pintamerkityksen ohella syvempi vertauskuvallinen merkitys
-synestesia: eri aistien aistimusten sekoittamista
äänet vierivät pallojen muotoisina
valon kipu, raapiva ääni, pistävä lemu
-metonymia: osa ilmaisemassa kokonaisuutta; metaforan sukuinen ilmaus
”Poika sieppasi kruunun.” (valtakunnan)
-konkreettinen, puhdas kuva: johonkin aistiin vetoava ilmaisu
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen
-oksymoron kylmä aurinko polttava jää
-Runon lausemuodot ja sanontamuodot (puhekuviot)
•toisto: sanatarkka toisto, kerto, synonyymit
•samaan merkityskenttään kuuluvat sanat
•toteamus
•kysymys
•huudahdus
•puhuttelu
•inversio = käänteinen sanajärjestys
•antiteesi = vastakohta-asettelu
•kiasmi = järjestyksen kääntäminen
Niin pieniksi kasvoimme äskettäin
•kliimaksi = vahvenevien kuvien sarja
•yleistys
•hyperbola = liioittelu
•asyndeton = sidesanojen poisjättö
•polysyndeton = sidesanojen runsas käyttö
•ellipsi = sanan pois jääminen
•sitaatti = suora lainaus
•alluusio = epäsuora viittaus jonkun muun tekstiin, muistuma
•ironia = salaiva; huumori > sävy
•parodia = asian ilmaiseminen päinvastoin
-kohosteisuus
•runoilijan tapa käyttää kieltä jotenkin poikkeavasti, niin että lukija huomaa, mitä hänellä on sanottavaa; nostaa kielen keinoin esiin tärkeät asiat; lukija pysähtyy näissä kohdissa
-keinoina rytmi, melodia, sanasto, kuva, riimi…
-antiikin aikana
1)lyyrinen runous
2)eeppinen runous
3)draamallinen runous
-lyyrinen runous ilmaisi välittömästi runoilijan tunteita ja mielialoja >keskuslyriikka, keskeislyriikka
•Ominaispiirteitä•tiivistettyä, monimerkityksistä, kerrostunutta
•käyttää hyväkseen kielen kaikkia ilmaisukeinoja, erityisesti kuvallisuutta
•runon ydin on usein jokin merkitsevä kokemus, tunne tai asenne > yleispätevyys
•Lyriikan ”kertoja” = runon puhuja•Lyyrinen minä
•runon minä-puhuja
•tuntee ja kokee välittömästi tai ns. esteettisen välimatkan päästä
•asema, josta käsin runon ajatukset esitetään
•ei tarkoita, että runoilija kertoo omista kokemuksistaan minä-muodossa
-voi olla myös muussa persoonassa
-runon puhuja voi olla myös moniääninen, jos esim. vaihtaa persoonamuotoa; puhuja voi vaihtaa näkökulmaa, asennoitumistaan, puhetilannetta = asennonvaihto
•Perinteinen runo
•mitallinen runo, johonkin runomittaan kirjoitettu; runomitta, sidottu mitta =toistuva rytmikaavio
•usein melodista
•hyödyntää sointuisuuden muotoja ja äännemaalailua: alkusointua, sisäsointua, loppusointua, puolisointua
•toisto, kerto; myös kielikuvia, symboleita
•Moderni runo
•vapaamittaista
•arkikieli tyypillistä; puheenomaisuus
•toisto, kerto
•kohosteisuus
•kielikuvat
•(yksityiset) symbolit
Oppikirjassa nykyrunoudesta s. 243-244.
Täällä on kerrottu selkeästi runoudesta https://aidinkielenkotisiv.wixsite.com/mysite/lyriikka
Tutustu 2000-luvun runon lajeihin linkin avulla
2000-luvun runous
Katso esimerkki kuvarunosta Kimmo Koskinen (runo), Juha Kärkkäinen (kuva)
kuvaruno
Esimerkkejä videorunoista: Katso J.P. Sipilän runot Mennyt ja Sinä selviät vielä aivan kaikesta
videorunoja (esittely ja arviointi seuraavassa linkissä arviointi )
Aknestik, Suomirokkia
suomirokkia
•RUNON ILMAISUKEINOJA (ks. myös http://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/fikt_runo_sanasto.shtml)
•rytmi: syntyy, kun jokin ilmiö toistuu suhteellisen säännöllisesti
•runomitta: suhteellisen säännöllisesti toistuva rytmikaavio, syntyy runojaloista
-runojalka: tavuryhmä, jossa yksi painollinen tavu, muut painottomia
-laskevat runojalat (trokee ja daktyyli)
-nousevat runojalat (jambi ja anapesti)
-säkeenylitys: ajatus jatkuu seuraavaan säkeeseen
-sointuisuuden muotoja
•sointuisuus, melodisuus lisää laulullisuutta, antaa runolle muotoa, luo kohosteisuutta ja tunnelmaa
•äännemaalailu: soinnutuskeinojen hyödyntämistä, äänteillä kuvailua: runon äännerakenne myötäilee merkitystä, sisältöä
•alkusointu eli allitteraatio: peräkkäisten tai lähekkäisten sanojen alkuäänteet muistuttavat toisiaan
saunat sauhuaa kentillä kasteisilla
•loppusointu eli riimi: säkeiden loput sointuvat yhteen; tehtävänä tukea runon aihetta, sitoa yhteen erilaisia asioita, musikaalinen tehtävä
On luona tuvan seinän
unikko punainen,
ja jostain tuoksu heinän
ui yli peltojen.(Kaarlo Sarkia)
•puolisointu eli assonanssi: vaillinainen loppusointu
•sisäsointu eli konsonanssi: säkeen sisällä oleva riimipari
-kielikuvat
•runon kuva: jotakin samanlaista erilaisten asioiden välillä
-tuore, yllättävä rinnastus
-arkinen kuva odottamattomassa paikassa
-puhdas kuva, konkreettinen kuva vetoaa johonkin aistiin: sininen taivas, kärpäset surisevat
-vertaus
Tuoli on kuin musta kissa,
-personifikaatio: elottoman elollistamista
Tuoli venyttelee raajojaan
Kahlasin veteen miettivin jaloin
-metafora, lyhennetty vertaus:
Viereisen pöydän tytöllä
ovat posket sileää, rypytöntä peltiä
ja pojalla on äänessä pikatie
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen-symboli: vakiintunut, kiinteytynyt metafora, jota voidaan käyttää yksinään
-yleiset ja yksityiset symbolit
-allegoria: koko runo tai sen osa on vertauskuvallinen; laajennettu metafora; pintamerkityksen ohella syvempi vertauskuvallinen merkitys
-synestesia: eri aistien aistimusten sekoittamista
äänet vierivät pallojen muotoisina
valon kipu, raapiva ääni, pistävä lemu
-metonymia: osa ilmaisemassa kokonaisuutta; metaforan sukuinen ilmaus
”Poika sieppasi kruunun.” (valtakunnan)
-konkreettinen, puhdas kuva: johonkin aistiin vetoava ilmaisu
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen
-oksymoron kylmä aurinko polttava jää
-Runon lausemuodot ja sanontamuodot (puhekuviot)
•toisto: sanatarkka toisto, kerto, synonyymit
•samaan merkityskenttään kuuluvat sanat
•toteamus
•kysymys
•huudahdus
•puhuttelu
•inversio = käänteinen sanajärjestys
•antiteesi = vastakohta-asettelu
•kiasmi = järjestyksen kääntäminen
Niin pieniksi kasvoimme äskettäin
•kliimaksi = vahvenevien kuvien sarja
•yleistys
•hyperbola = liioittelu
•asyndeton = sidesanojen poisjättö
•polysyndeton = sidesanojen runsas käyttö
•ellipsi = sanan pois jääminen
•sitaatti = suora lainaus
•alluusio = epäsuora viittaus jonkun muun tekstiin, muistuma
•ironia = salaiva; huumori > sävy
•parodia = asian ilmaiseminen päinvastoin
-kohosteisuus
•runoilijan tapa käyttää kieltä jotenkin poikkeavasti, niin että lukija huomaa, mitä hänellä on sanottavaa; nostaa kielen keinoin esiin tärkeät asiat; lukija pysähtyy näissä kohdissa
-keinoina rytmi, melodia, sanasto, kuva, riimi…
Novellin erittely ja tulkinta
Proosan erittelyn käsitteet ja ohjeet oppikirjassa Särmä s. 65-77. Novellianalyysin ohjeet ja esimerkki s. 78-79.
NOVELLIN ERITTELY JA TULKINTA (laaja kirjoitustaidon tehtävä) (Lähteinä mm. oppikirjat Särmä, Lähde)
1.Analysoi tehtävänanto: mistä näkökulmasta novellia pyydetään tarkastelemaan. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, jos ei ole kyse perustehtävästä ”Erittele ja tulkitse”.
2.Lue novelli tarkasti merkintöjä tehden. Tee pohjustavat muistiinpanot, joissa etenet seuraavasti:
KUVAUS (Kuvauksessa esittelet tekstin ja sen perustiedot tiiviisti. = ankkurointi)
- novellin taustatietojen, aiheen, juonen, tapahtumaympäristön esittely
ANALYYSI (ERITTELY) (Analyysissä tarkastelet tekstiä pienemmissä yksiköissä ja hyödynnät kirjallisuuskäsitteitä. Perustele analyysisi novellin ominaisuuksilla ja tekstin kohdilla.)
- novellin rakenteen, ristiriitojen ja käännekohtien erittely
-henkilöiden tarkempi erittely
-kertojan ja kerronnan erittely, aikatasojen, ajankäsittelytekniikkojen erittely
-novellin sävyn ja tunnelman luonnehdinta
-novellin motiivien ja mahdollisten symbolien erittely
-novellin kielen ja tyylin erittely
TULKINTA (Tulkinnassa syvennät omaa näkökulmaasi tekstiin. Mikä kyseisessä novellissa on sellaista, joka kannattaa nostaa esiin?)
-novellin teeman pohdinta (novellin kokonaistulkinta – teema ja viesti lukijalle)
3. Kirjoita erittelysi ja tulkintasi
-Kirjoita erittelysi ja tulkintasi preesensissä. Alkupuolelle tulee ankkurointi. Tutustuta alkupuolella lukija novellin maailmaan. Sen jälkeen käy läpi muut asiat loogisessa järjestyksessä. Perustele päätelmäsi tekstihavainnoin. Käytä sitaatteja vain harkitusti.
-Otsikoksi kannattaa kiteyttää päätelmäsi/tulkintasi novellista.
-Muista, että erittely ja tulkinta ei ole arvostelu.
Suppeammat lukutaidon tehtävät
Lukutaidon tehtävät ovat rajatumpia. Usein tietty sanamäärä.
Esimerkkejä:
Erittele novellin kertojaa ja kerrontaa
Mikä on novellin nimen merkitys?
Erittele/tutki novellin motiiveja.
Laadi henkilökuvaus/Erittele henkilöitä
Tulkitse novellia/ Tulkitse novellia _______________ näkökulmasta.
Vertaile novellien kertojia/aloituksia/teemaa/ jne.
Tutki novellia aikansa ilmentäjänä/kulttuurikontekstissaan.
Aika kerronnan keinona novellissa __
Millä tavoilla kertoja esittelee miljöötä?
HENKILÖKUVAN LAATIMINEN
-Mitä faktoja henkilöstä on annettu?
-Onko henkilö nimetty? Miten?
-Millainen on ulkoinen olemus? Mitä siitä on kerrottu? Mitä voit päätellä?
-Millainen on sisäinen todellisuus? Tietoja siitä saa kertojan käyttämien kerronnan muotojen avulla: toiminnan kertomisen, kuvauksen, eläytymisesityksen, tajunnanvirran avulla.
-Mitä henkilö haluaa? Mistä sen voi päätellä? Millaisia ongelmia hänellä mahdollisesti on?
-Mitä henkilö tekee, miten hänen toimintaansa on kuvattu? Mitä voit päätellä siitä? Onko toistuvia tilanteita?
-Myös henkilön puhetapa, kielenkäyttö kertoo jotakin hänestä. Myös muiden repliikit tai ajatukset henkilöstä ovat paljastavia.
-Millaisiin tilanteisiin henkilö joutuu? Mitä kohtaamiset toisten kanssa paljastavat hänestä? (ihmissuhteet)
-Myös tapahtumapaikka, -ympäristö paljastaa jotakin henkilöstä. Millainen on henkilön ja ympäristön suhde? Millaisissa ympäristöissä teoksessa liikutaan? Millä tavoin eri ympäristöt kuvaavat henkilöä? Miten hän käyttäytyy eri ympäristöissä, millainen olo hänellä on eri ympäristöissä?
-Luonteenpiirteet
-Muuttuuko, kehittyykö henkilö?
>henkilökuva: kuka, millainen, miksi
PROOSAN ERITTELYN AVUKSI
Kirjoita erittely ja tulkinta preesensissä.
Aihe, tarina, juoni (Tarina on kertomuksen sisältö, joka voidaan purkaa aikajärjestyksessä eteneväksi jatkumoksi, jossa on alku, keskikohta ja loppu, kesto. Juoni on järjestys, jossa tarina kerrotaan. Houkuttelee lukijan lukemaan, sisältää käänteen, mahdollisesti ennakointeja ja takaumia, jättää aukkoja lukijan täytettäväksi.)
Teema (Mitä kertomus väittää maailman ja ihmisen luonteesta tietyissä olosuhteissa.
Kertomuksen, tarinan, novellin (kokonais)rakenne (sisältää myös kerronnan)
-tarinan nimi
-tekstin rakentuminen osista (kokonaistaso, virke- ja lausetaso, sanataso)
-alku, keskikohta, lopetus; toimintaa aiheuttavat ristiriidat, jännitteet; käännekohdat, huippukohdat, ratkaisu; novelleissa eri novellityypit
-kehyskertomus (romaanissa tai novellissa varsinaista, niin sanottua sisäkertomusta kehystävä tarina, jossa tuodaan esille varsinaisen tarinan kerrontatilanne)
Kerronta, kerronnan keinot
-kertoja(t) (teoksen ääni, eri asia kuin kirjailija; minä-kertoja; hän-kertoja; kaikkitietävä kertoja; osittain kaikkitietävä kertoja; objektiivinen kertoja =puolueeton, häivytetty kertoja, ulkopuolinen kertoja, ei useinkaan näe ajatuksia; kommentoiva kertoja=subjektiivinen kertoja=dramatisoituva, kertomuksen osaksi tuleva kertoja kertoja; epäluotettava kertoja) KATSO LOPUSTA TARKEMMIN KERTOJASTA!
-näkökulma(t)(kenen näkökulmasta kerrotaan, voi vaihdella)
-aika ja aikasuhteet: historiallinen tapahtuma-aika; kesto, järjestys (kronologinen vai rikottu, jossa voi olla takaumia, ennakointeja, hyppäyksiä); psykologinen, elämyksellinen aika, jossa on pitkitettyä kuvausta; nopeutus; aukot; aikamuoto (preesens, imperfekti jne.)
-miljöö(t) (millaiseen miljööseen tapahtumat sijoittuvat)
-motiivit (toistuva elementti, johon lukija kiinnittää huomiot: esinemotiivi, johtomotiivi=toistuva asia, henkilömotiivi=tietty ihmistyyppi tai –luonne, tilannemotiivi= tietty, merkittävä tilanne toistuu)
-aukot (tapahtumissa, ajassa)
-intertekstuaaliset viittaukset
-symbolit, kielikuvat
-kerrontamuodot kuuluvat myös kerronnan keinoihin: (suora kerronta, jossa kertoja selostaa tapahtumia eikä pysähdy yksityiskohtiin, aikamuotoina mennyt aika tai historiallinen preesens; kuvaus, joka pysäyttää ajan, koska keskittyy tarkasti hetkeen, luonnehtii esimerkiksi henkilöä tai ympäristöä, etenee usein preesensissä; epäsuora kerronta tai ns. eläytymisesitys, jossa kertoja kuvaa myös henkilön ajatuksia ja puhetta ja eläytyy niihin, käyttää yksikön kolmatta persoonaa, ei sisällä johtolauseita; kohtaus, jossa on dialogia ja selostamista; monologi, joka on yksinpuhelua; dialogi, joka on vuoropuhelua; tajunnanvirta, joka on useimmiten minämuotoista henkilön sisäistä ajatuspuhetta, miellevirtaa - tämän tunnistaa niukasta välimerkkien käytöstä tai niiden puuttumisesta ja lauserakenteiden rikkonaisuudesta - tajunnanvirrasta käytetään myös rinnakkaiskäsitteitä sisäinen monologi, ajatusreferaatti)
Miljöö tarkemmin
-aika (menneisyys, nykyisyys, tukevaisuus, historiallinen aika)
-paikka (maantieteellinen, sosiaalinen, aatteellinen ympäristö, realistinen, fantasiamiljöö, scifi)
-tilanne
Henkilöt ja heidän kuvauksensa
-päähenkilö tai keskushenkilöt
-sivuhenkilöt
-taustahenkilöt
-henkilöiden väliset suhteet, vastakkainasettelut, jännitteet, konfliktit
-henkilöiden kehittyminen, muuttuminen
-millä keinoin henkilöitä on kuvattu (”tarkastele henkilökuvausta”)
Tyyli, kieli, sävy
-tekstin rytmi
-virkkeet, lauseet
-sanavalinnat
-kielen kuvalliset keinot
-ääni, sävy
-kielen, ilmaisukeinojen luonnehdintaa (hyödynnä runon kielestä oppimiasi asioita)
(tyyli voi olla esim. niukkaa, pelkistettyä, minimalistista, toteavaa, paisuttelevaa, rönsyilevää, maalailevaa, tunteellista, juhlallista, arkista, poleemista, leikittelevää, parodioivaa, ironista jne. Osoita, mistä tyyli syntyy.)
Tulkinta
Tekstistä tehtyihin havaintoihin perustuva näkemys tekstin merkityksestä ja teemasta.
(Lähteinä Käsikirja, kurssivihko 8, Äidinkielen ja kirjallisuuden lähde)
KERTOJAN ERITTELYÄ (lähteinä Käsikirja, Kieli ja tekstit 2, Piste 8). katso myös oman oppikirjan Särmän tiedot aiheesta.
Kertoja tulee tarinassa esille esim. seuraavilla tavoilla:
-kertomalla tapahtumapaikan tai kuvaamalla sitä
-määrittelemällä liikkumista tarinan ajassa
-nimeämällä tarinan henkilöitä
-määrittelemällä tarinan henkilöiden olemusta ja luonnetta
-raportoimalla sellaista, mitä henkilöt eivät ajattele tai sano
-tulkitsemalla ja kommentoimalla kertomaansa tarinaa sekä esittämällä yleistyksiä henkilöistä ja tapahtumista
-puhuttelemalla lukijaa
-Kertojan läsnäolon, havaittavuuden aste vaihtelee, kertojia voi olla yksi tai useampi = moniääninen kertoja
- kertojan asema kerrottuun voi pysyä samana tai kertoja voi vaihtaa asemaansa, tarkkailukulmaansa kerronnan eri vaiheissa
-kertoja voi selostaa toimintaa; keskittyä tarkkaan kuvailemiseen; siirtyä syrjään, antaa tilaa dialogille
-kertoja voi olla osallinen tarinan tapahtumiin, esimerkiksi minäkertoja
-kertoja voi tarkastella tapahtumia ulkopuolelta = tarinanulkoinen kertoja, kaikkitietävä kertoja, osittain kaikkitietävä kertoja
-kertoja voi tuoda itseään esiin, kommentoida = näkyvä kertoja, subjektiivinen kertoja, kommentoiva kertoja
-kertoja voi selostaa vain ympäristöä ja kuvata henkilöiden tekoja kommentoimatta, olla huomaamaton = näkymätön, objektiivinen kertoja – äärimmilleen vietynä silloin, kun kerronta etenee dialogeina ja henkilöiden luonne tulee esiin vain heidän oman puheensa ja toimintansa kautta
- kertoja voi olla suhteessa kuvattavaansa etäällä, jolloin tekee havaintoja matkan päästä, sivusta
-kertoja voi olla eläytyvä kertoja, joka tulee lähelle kuvattavaansa ja eläytyy tämän ajatusmaailmaan, jopa samaistuen
Luotettava tai epäluotettava kertoja
-------------------------------------------------------------------------
NOVELLIN ERITTELY JA TULKINTA (laaja kirjoitustaidon tehtävä) (Lähteinä mm. oppikirjat Särmä, Lähde)
1.Analysoi tehtävänanto: mistä näkökulmasta novellia pyydetään tarkastelemaan. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, jos ei ole kyse perustehtävästä ”Erittele ja tulkitse”.
2.Lue novelli tarkasti merkintöjä tehden. Tee pohjustavat muistiinpanot, joissa etenet seuraavasti:
KUVAUS (Kuvauksessa esittelet tekstin ja sen perustiedot tiiviisti. = ankkurointi)
- novellin taustatietojen, aiheen, juonen, tapahtumaympäristön esittely
ANALYYSI (ERITTELY) (Analyysissä tarkastelet tekstiä pienemmissä yksiköissä ja hyödynnät kirjallisuuskäsitteitä. Perustele analyysisi novellin ominaisuuksilla ja tekstin kohdilla.)
- novellin rakenteen, ristiriitojen ja käännekohtien erittely
-henkilöiden tarkempi erittely
-kertojan ja kerronnan erittely, aikatasojen, ajankäsittelytekniikkojen erittely
-novellin sävyn ja tunnelman luonnehdinta
-novellin motiivien ja mahdollisten symbolien erittely
-novellin kielen ja tyylin erittely
TULKINTA (Tulkinnassa syvennät omaa näkökulmaasi tekstiin. Mikä kyseisessä novellissa on sellaista, joka kannattaa nostaa esiin?)
-novellin teeman pohdinta (novellin kokonaistulkinta – teema ja viesti lukijalle)
3. Kirjoita erittelysi ja tulkintasi
-Kirjoita erittelysi ja tulkintasi preesensissä. Alkupuolelle tulee ankkurointi. Tutustuta alkupuolella lukija novellin maailmaan. Sen jälkeen käy läpi muut asiat loogisessa järjestyksessä. Perustele päätelmäsi tekstihavainnoin. Käytä sitaatteja vain harkitusti.
-Otsikoksi kannattaa kiteyttää päätelmäsi/tulkintasi novellista.
-Muista, että erittely ja tulkinta ei ole arvostelu.
Suppeammat lukutaidon tehtävät
Lukutaidon tehtävät ovat rajatumpia. Usein tietty sanamäärä.
Esimerkkejä:
Erittele novellin kertojaa ja kerrontaa
Mikä on novellin nimen merkitys?
Erittele/tutki novellin motiiveja.
Laadi henkilökuvaus/Erittele henkilöitä
Tulkitse novellia/ Tulkitse novellia _______________ näkökulmasta.
Vertaile novellien kertojia/aloituksia/teemaa/ jne.
Tutki novellia aikansa ilmentäjänä/kulttuurikontekstissaan.
Aika kerronnan keinona novellissa __
Millä tavoilla kertoja esittelee miljöötä?
HENKILÖKUVAN LAATIMINEN
-Mitä faktoja henkilöstä on annettu?
-Onko henkilö nimetty? Miten?
-Millainen on ulkoinen olemus? Mitä siitä on kerrottu? Mitä voit päätellä?
-Millainen on sisäinen todellisuus? Tietoja siitä saa kertojan käyttämien kerronnan muotojen avulla: toiminnan kertomisen, kuvauksen, eläytymisesityksen, tajunnanvirran avulla.
-Mitä henkilö haluaa? Mistä sen voi päätellä? Millaisia ongelmia hänellä mahdollisesti on?
-Mitä henkilö tekee, miten hänen toimintaansa on kuvattu? Mitä voit päätellä siitä? Onko toistuvia tilanteita?
-Myös henkilön puhetapa, kielenkäyttö kertoo jotakin hänestä. Myös muiden repliikit tai ajatukset henkilöstä ovat paljastavia.
-Millaisiin tilanteisiin henkilö joutuu? Mitä kohtaamiset toisten kanssa paljastavat hänestä? (ihmissuhteet)
-Myös tapahtumapaikka, -ympäristö paljastaa jotakin henkilöstä. Millainen on henkilön ja ympäristön suhde? Millaisissa ympäristöissä teoksessa liikutaan? Millä tavoin eri ympäristöt kuvaavat henkilöä? Miten hän käyttäytyy eri ympäristöissä, millainen olo hänellä on eri ympäristöissä?
-Luonteenpiirteet
-Muuttuuko, kehittyykö henkilö?
>henkilökuva: kuka, millainen, miksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)